Tyylilleen eli itselleen uskollinen

Mä olen niin monta kertaa kuullut että en voi olla aito X (kuten punkkari, rokkari, hippi jne.), jos en toimi tai pukeudu tietyllä tavalla. Usein kysytään myös ivallisesti että yritänkö mä esittää jotain, kun enhän mä edes… Joka kerta vastaukseni on sama. Minä olen aito minä. Toimin niin kuin oikeaksi näen, pukeudun niin kuin hyvältä tuntuu. Aina ihmettelen että miten kukaan voi olla aito mikään tiettyyn ryhmään kuuluva, jos se ”aitous” perustuu siihen kuinka hyvin osaa matkia kyseisen ryhmän/suuntauksen ominaisia pukeutumistyylejä ja tapoja.

Kymmenisen vuotta sitten valmistuin pukuompelijaksi, mutta koskaan en niihin hommiin päätynyt. Koulusta ehkä jäi vähän sellainen ”pakko tehdä priimaa ja ohjeiden mukaan” –meininki, ja tekemisen ilo katosi. Nyt vuosien jälkeen alkaa ideoita taas pursuilla eikä kaiken tarvitse olla ihan täydellistä. Pyrin tekemään selkeitä ohjeita ja paljon kuvitusta. Vaikka koulun puolesta jotain tietoa hommaan löytyykin, niin kaikki tulee varmasti olemaan hyvin yksinkertaista koska liika näpertely ei ole mun juttu. Ei ehkä aina sieltä mistä aita on matalin, mutta sieltä suunnilta kuitenkin.

Tämä blogi tulee todennäköisesti pyörimään aiheiltaan lähinnä käsitöiden ympärillä. Sitä oppii väkisinkin olemaan luova kun köyhältä viedään viimeisetkin. Olen mm. tehnyt vanhoista sängyistä sohvan, kursinut vaatteita kokoon toisten vaatteiden avulla ja viimeisimpänä ihastunut dc-fixiin. Kankaista en heitä roskiin kuin ne ihan viimeiset silput, eikä mikään vaate ole käyttökelvoton ennen kuin siitä näkee läpi. Ideoin uutta ja hyödynnän jopa Ikea-kassit. Mutta kuten tuo tyyliasiakaan, ei tämäkään blogi tule olemaan niin yksioikoinen. Suurin osa postauksista on varmasti vaatetukseen ja sisustukseen liittyvää, kaikenlaista vanhojen asioiden uudistusta tavalla tai toisella. Toisaalta saatan tehdä päivityksiä siitä kuinka salilla ei tänään mennyt yhtään putkeen, tai kuinka joku lukemani uutinen jäi askarruttamaan mieltäni. Saatan hehkuttaa uusista Ebay löydöistäni tai siitä kuinka ärsyttävää on kun naapurit eivät voi edes kohteliaisuudesta nyökätä tervehdykseksi. Se elämä kun ei yleensä pyöri ihan vaan yhden asian ympärillä.

Tekstistäni, blogini nimestä ja tulevista kirjoituksistani voi varmasti päätellä minkälainen tyylisuuntaus on lähellä sydäntäni. En kuitenkaan halua tuputtaa mieltymyksiäni muille, enkä pidä siitä että minulle asioita tuputetaan. Elämä on vaan niin paljon helpompaa rennolla otteella. Minun päälläni tuskin koskaan tullaan näkemään vaaleanpunaista onepiece asua, mutta ei se minun elämääni hetkauta jos joku sellaisen haluaa päällensä pukea. Jos siis tyylini ja juttuni ovat sinulle ”vaaleanpunainen onepiece”, ole hyvä ja nauti annos rentoutta ja jatka matkaasi sinua kiinnostavien blogien pariin. Tai sitten jää seuraamaan matkaa avoimin mielin. Joka tapauksessa, enjoy the ride, ikävää sitä on kurjilla asioilla elämäänsä vapaaehtoisesti täyttää.